Viime kuun sekoilussa tuli tehtyä marraskuun kansallisruokaparitus, graavi kala, jo lokakuussa. Lokakuun paritus puolestaan viipyili aina tänne marraskuun lopulle. Kyseessähän on tuttu klassikko karjalanpaisti, jota jo ehdin parittaa ennen tätä vuotta. Ensimmäisen version voi lukea täältä. Sieltä selviää myös tarkemmin itse ruuasta, jos jotenkin on selvinnyt Suomessa lukutaidolliseen ikään näkemättä karjalanpaistia.
Ensimmäisellä kerralla päädyin lauselmaan "ehkä sittenkin se dunkel", niinpä tällä kertaa tummemman maltaista pöytään. Ikävä kyllä nykyajan olutbuumi ei katkerojen, hedelmälisäysten ja hapanbakteerien keskellä tunnu arvostavan tummemman maltaisia makuja lainkaan, jos ne eivät tule 15% imperial stoutin muodossa, joten tarjonta on oikeastaan verrattain heikkoa.
Löytyy niitä kuitenkin. Kampin K:sta nappasin Teerenpelin Laiska Jaakko tumman lagerin ja Olutpajan Maltaan Haukka oluen, joka on karkeasti tyyliltään "tumma pintahiivaolut". Onko se sitten vaikkapa altbieriä vai ei, on kysymys joka ei liity tähän.
Näiden lisäksi oli korruptiopakkauksessa saapunutta Saimaan Juomatehtaan Saimaa Viennaa. Enemmän tai vähemmän wieniläistyyliset lagerithan ovat Koffin jouluoluen myötä tuttuja joulupöydän juomia Suomessa. Myös usein hyviä ruokaoluita.
Ruuaksi siis karjalanpaistia, ilman sen kummempia kikkailuja. Lihat 50-50 possua ja nautaa, kypsytysaika kolmisen tuntia. Rehellisesti sanoen tuli vähän huonompi paisti kuin edellisellä kerralla, mutta maukas silti. Keitetyn perunan sijaan tällä kertaa muusia.
Saimaan Saimaa Vienna
Olut itsessään antaa sellaisen vahvan "meh." -fiiliksen, mutta kuten niin usein, keskinkertainen olut suorastaan loistaa ruuan kanssa. Suolainen liha liemineen ja kevyt karamellimallas nappaavat yhteen hienosti ja miedot paahteisuudet molemmissa löytävät nekin yhteissävelen. Hiilihappo putsaa suuta. Oikein hyvä paritus on vienna karjalanpaistille.
Teerenpelin Laiska Jaakko
Vähän tukevammin tumman sävyisessä oluessa on samaa meininkiä kuin viennassakin. Maut ottavat oikein hyvin yhteen ja kokemuksessa parantuu niin olut kuin ruokakin. Selkeästi stydimmin leipäinen mallas kuitenkin nousee voimakkaammin esiin etenkin loppupuolella ja oluen rooli kombossa on suurempi. Pöydän toisella puolella tuomittiin dunkel jopa hieman liialliseksi ja yliajavaksi, omasta mielestäni tasapaino oli juuri ja juuri rajan paremmalla puolella. Jos haluaa voimakkaammin leipäisen maltaan makua, menisin tällä.
Olutpaja Maltaan Haukka
Olut kiipeää omin voimin pullosta ulos avatessa, joka ei ole hyvä merkki. Vähän vegetaalinen ja epämiellyttävän imelähedelmäinen meininki muuten perin mukavassa mallaspohjassa. Yleensä hyvin tasalaatuinen Olutpaja kärsi nyt virheistä ja eipä siitä ruuankaan kanssa saa pelastettua. Hedelmäisyys lyö ruuan kanssa yli kovin ikävästi.
Näillä pohjilla kahden kerran jälkeen on sanottava, että paras pari paistille oli tuollainen puolitumma tai tumma lager. Ensiajatus dunkelista oli siis hyvä. Pitäisi aina luottaa intuitioon, paitsi silloin kun ei kannattaisi. Näin jouluolutkautena vastaavaa olutta on saatavilla helposti joka kaupasta.
Ensi kerralla tätä lajia sitten kansallisruokateemakuukausien viimeinen, eli joulukuu ja maksalaatikko. Ihan itsenäisyyspäiväksi en sitä ikävä kyllä ehdi rusauttaa, mutta hyvissä ajoin ennen joulua kuitenkin.
Ensi kerralla tätä lajia sitten kansallisruokateemakuukausien viimeinen, eli joulukuu ja maksalaatikko. Ihan itsenäisyyspäiväksi en sitä ikävä kyllä ehdi rusauttaa, mutta hyvissä ajoin ennen joulua kuitenkin.