Panimo: To Øl
Maa: Tanska
Tyyli: Hapanolut
Alkoholia: 7,5%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Mahtava raikas hybridi, jossa sekä jenkkihumala, että kirpeä happamuus pääsevät täydellisesti yhteistyöhön.
Jo toinen puteli To Øliä viikkoon! Tällä kertaa ei kuitenkaan Viron kautta vaan tuliaisina Systembolagetista länsinaapurista. Upea tunnelmallinen etiketti jälleen kerran. Takaetiketti kertoo happamaksi pale aleksi vehnällä ja Amarillo-humaloinnilla, jonka tosin olisi voinut nimestäkin päätellä ("Hapan amarillo").
Oranssiin kallellaan oleva tumma keltainen. Runsas kiinteä ja kestävähkö vaahto. Metsää ja kuin Saison Dupontin saisonmaisuutta leijailee nenään jo kaataessa. Suoraan läheltä yrttisen pihkainen happamin kirpein värein. Itse asiassa melko selkeästi tietyn tuoreen pihkaisen kukan tuoksu. Sellaisen jonka kasvattamisesta saa sakot. Se pysyy, mutta kasvaa melko nopeasti makeammaksi, hyvin kepeäksi kukkaisuudeksi.Kevyt, valkoviinimäinen hedelmäisyys heti alkuun ja sitten nopeasti sekä metsäisen katkeron, että ufokarkkisen kirpakkuuden voimalla kaikkea sitä kuonoon. Kirpeää omenaa, sitruunaa, limeä, hyvyyttä. Monissa isosti humaloidummissa ja happamuutta yrittävissä oluissa, kuten To Ölin omassa Yeastus Christuksessa kombinaatio lyö yli ja menee tunkkaisen puolelle, mutta Sur Amarillo hipaisee tunkkaisuutta vain kevyesti silkkihansikkaalla ja palaa sitten hedelmäisyytensä kanssa erinomaisen virkistävyyden puolelle. Alkoholi ei tunnu missään, luulisi paljonkin miedommaksi.
Mahtava olut. Jonkinlainen IPAn ja berliner weissen hybridi kai tämä on, jos joksikin pitää kuvailla. 5/5