Olarin Panimo alkoi tällä viikolla tölkittämään, joten läksin growlerin palautusreissulle panimokauppaan ja nappasin samalla tölkit testiin.
Ensi töiksi on tölkitetty hazya eli neipaa, "west coast hazya" ja hapanta. Ostin kaksi ensimmäistä. Hapanoluita ei ihminen jaksa*.
All City
Olarin Panimo, Suomi
5,5%
(Session) NEIPA
Kauppavahvuinen NEIPA kärkeen. Nimen selitetään tulevan siitä, että isolle tienoolle levinneitä graffitteja kutsutaan "All City"-graffiteiksi ja (ilmeisesti) tölkityksen kautta Olari aikoo tuoda myös ennen panimon lähistölle jääneet NEIPAnsa isommin näkyviin.
En pane vastaan. NEIPA on vähän tylsä ja kapea tyyli ja usein sitä ei osata tehdä edes auttavasti sinne päinkään, mutta Olari on viimeisen parin vuoden aikana puolivaivihkaa noussut yhdeksi maan kovimmista mehu-ipan tekijöistä. Sieltä maistaa mehukaljaa mielellään. Vasta pari viikkoa sitten panimolta maistamani Soft Cap on mielestäni jopa paras kotimainen NEIPA mitä olen maistanut. Ei sillä, että rima lajissa tässä maassa olisi kovin korkealla, mutta Soft Cap oli helvetin hyvää.
All City onkin erittäin mehumaisen näköinen, jopa neipaksi. Vaahtokin lähtee litomaan heti ja ulkonäkö on puhdasta appelsiinimehua. Humalina Lotus, Citra ja Amarillo. Lotus on itselleni uusi tuttavuus, mutta tuoksussa on yllin kyllin muhkeaa trooppista hedelmäisyyttä, hieman vaniljaakin. Ihan lupaava.
Suussa ensisekunnilla myös lupaavan pehmeä, mutta se pehmeys häviää nopeasti, sillä kauppavahvuisuus tekee oluelle temppunsa. Ohuehko on, eikä vegetaalinen hop burnin kirpeys tee mitään palveluksia. Maku on luonnollisesti hedelmä edellä, katkeroakin kuitenkin irtoaa.
Ikävä kyllä lopputulos ei ole mikään ykköskastin bisse. Kyllähän tätä yhden juo ihan mielikseen jopa, mutta ohuus ja pieni kitkeryys ei saa haluamaan toista.
Area 21 IPA West Coast Hazy
Olarin Panimo, Suomi
6,3%
NEIPA
"Area 21 IPA" oli Olarin ensimmäinen olut 2015. Silloisen trendin mukainen "perinteisempi" west coast IPA. En rehellisesti sanoen erityisemmin arvostanut Olaria ensimmäisinä vuosina, oluet kun olivat vähän mitä sattuu. Sittemmin taso on onneksi noussut kuin hullun lehmän häntä**. Mutta kiva idea joka tapauksessa, että ensimmäinen tölkitetty olut on trendikkäämpi samea versio siitä ensimmäisestä oluesta. West coast nimessä lupailisi kuitenkin ihan rehellisiä katkeroita? Onneksi west coast tekee taas vähän paluuta (Jano-podcastin trendi-uroot väittivät, että se on "moderni unohdettu tyyli". Höpön löpön, oli ehkä vielä hetki sitten, mutta olen nähnyt enemmän "west coast" mainintoja viimeisen vuoden aikana kuin pitkään aikaan. Tässäkin yksi esimerkki).
Vaalea, meripihkan väriin kääntyvä ja selkeästi samea, mutta ei lähellekään niin mattakeltaista umpimehua kuin edellinen. Vaahtoakin hieman. Tuoksu aika mieto. Metsää siellä kuitenkin on, sellaista länsirannikkon mäntyä ja kuusenkerkkää. Hieman sitrustakin. Miedompi, mutta ronskimpi tuoksu kuin All Cityssa, jos siinä on mitään järkeä...
On se ihmeellistä mitä vajaa prosenttiyksikkö vahvuutta tekee oluelle. Edellinen oli toki eri olut, mutta tavallaan samoissa liigoissa. Ero suutuntumassa on kuin yö ja päivä. Pehmeä ja täyteläinen mehuinen olut. Selkeän trooppishedelmäinen ja mehuinen, mutta pihkaisemmalla kierteellä. Ei ylikuivahumaloinnin kitkeryyttä, mutta tuntuva miellyttävä hitaasti nouseva katkero sen sijaan. Tää on hyvä. Olisinpa ostanut enemmän.
---
Tältä pohjalta voi sanoa, että hyvältä, jopa erinomaiselta vaikuttaa Olarin tölkkikama. Toivottavasti vain kauppavahvuuksiin tulisi siihen sopivampia oluita.
*Moderni craft-hapanolut tuppaa olemaan yhä useammin vain alusta jonkinlaiselle hedelmäiselle limuviinalle. En sano, että tämä Olarin tuote olisi, en ole maistanut, mutta kun suurin osa on, niin ei nappaile ostaa. Kiinnostaa yhtä paljon kuin bulkkilager, sillä osumisprosentti on samaa luokkaa.
**Finlandia-palkinnon tästä uusklassisesta sanonnasta voi lähettää osoitteeseen tuopillinen@gmail.com