Münchner Hell
Spaten on yksi maailman kuuluisimpia panimoita. Eikä suotta. Panimo kehitti Gabriel Sedlmayr nuoremman johdolla ensin maailman ensimmäisen "vaalean" (nykyisin sanottaisiin puolitumman) lagerin, eli märzenin, ja tämä epäilemättä vaikutti myös hetkeä myöhemmin naapurimaassa keiteltyyn ensimmäiseen pilsneriin. Carlsbergin aikoinaan eristämä ensimmäinen puhdas lagerhiivakanta on sekin muuten tarinan mukaan juuri Spatenilta. Eli panimo liittyy hyvin läheisesti vaalean "teollisuuslagerin" syntyyn. Oman tuotteen kanssa meni kuitenkin pidempään, aina vuoteen 1894. Kun nousukiidossa olleelle pilsnerille kaivattiin kilpailijaa, panimo tuotti silloin ensimmäisen müncheniläisen hellesin. Eli tämän oluen.
Panimosta on tietoja jo 1300-luvulta. Se vaihtanut vuosien varrella omistajaa kuin paitaa. Nykyisen nimensä panimo sai sen 1600-luvulla omistaneelta Spatt-perheeltä. "Spaten" itsessään tarkoittaa lapiota, minkä takia panimon logokin on lapio. 1800-luvulla panimoa hallinnoi Sedlmayrin perhe, jonka saavutuksiin kuuluukin pienen panimon maineen nostaminen ja yllämainitut innovaatiot.Sittemmin panimo on fuusioitunut mm. Franziskaner vehnäolutpanimon kanssa ja myöhemmin toisen maineikkaan müncheniläisen eli Löwenbräun kanssa. Lopulta kaikki päätyivät AB Inbevin moolokin kitaan, kuinkas muuten.
Spaten on tietenkin yksi Münchenin oktoberfest-panimoista ja sietää tietty ollakin kun panimo kehitti ensimmäisen märzeninkin. Nykyään kai "alkuperäistä" märzeniä tuotetaan "ur-märzen" nimellä toisinaan, vaikka vaaleampi "oktoberfestbier" onkin lokafestit vallannut jo aikaa sitten.
Reseptiä on epäilemättä viilattu 127 vuoden aikana, mutta leikitään nyt, että samaa kamaa tämä on. Eli katsotaanpa miltä se aito ja alkuperäinen helles maistuu.
Päiväys 12/2021. Vuoden päiväyksellä tämä on siis pari kuukautta vanhaa, eli tuoreimmasta päästä maisteltuja tähän mennessä.
Etiketti on muuttunut, ellei tätä Saksan markkinoilla myydä eri etiketillä. Tätähän on mm. Alkossa ja ainakin naapuri-Lidlissäni myös. Silloin tällöin tätä sieltä ostankin, en vain ole tainnut oikein koskaan juoda ns. ajatuksen kanssa.
Kultainen, kirkas. Tuoksussa tuoreuden huomaakin, humalan aromit ovat selkeämmin esillä kuin monissa muissa. Näissähän se humalan aromi ei ole niin justiinsa, mutta onhan se kiva kun sitä kuitenkin tulee. Suussa kevyt, muttei vetinen. Erittäin juotava.
Maku alkaa raikkaalla humalan puraisulla, mikä on oikeastaan aika poikkeuksellista muihin verrattuna. Ne kun aloittavat pehmeämmin. Siitä se pyörähtää makeamman maltaiseksi, kevyttä leipäisyyttä. Yrttinen katkero jatkaa maun läpi taustalla loppuun asti, mutta hyvin kauniissa tasapainossa. On hyvää, on helvetin hyvää tämä. Haluan toisen, litran mass kiitos ja laitapa kuule vaikka kolmaskin jo valumaan.
Pentele. Näinkö Paulanerin ykköspaikka horjuu? Kyllä, sen päätöksen teen. Spaten kärkeen.
Hell of a ranking
1. Spaten Münchner Hell
2. Paulaner Münchner Hell
3. Augustiner Lagerbier Hell
4. Tegernseer Hell
5. Chiemseer Hell
6. Hacker-Pschorr Münchner Hell
7. Müllerbräu Hell
8. Stigbergets Ringöbräu Helles
9. Kloster-brauerei Scheyern Klosterbier Hell