Ex-Parrot Rye E.S.B.Panimo: Top Fuel Beer Company
Maa: Suomi
Tyyli: Extra Special Bitter
Alkoholia: 4,7%
Katkeruus: 40 IBU
Väri: 28 EBC
Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Virheettömänä ja astetta tukevampana voisi olla hyvinkin erinomainen hivenen suklainen ESB. Näin ei.
Lohjalainen Top Fuel oli viime vuonna Hoplite Pale Alensa myötä yksi lupaavimpia uusia panimoita itselleni. Panimossa tunnuttiin ymmärtävän maltaankin päälle. Ikävä kyllä kokemukset sittemmin ovat olleet enemmän ailahtelevia. Bongasin nyt ruokakaupan hyllystä ESB;tä.
Hirvitti panimon puolesta kahdesta syystä. Ensinnäkin ESB:tä luulisi äkkiseltään suht yksinkertaiseksi oluttyyliksi, mutta sen toffeisuuden, monitahoisen maltaan ja juuri sopivan brittiläisen humaloinnin kiitettävälle tasolle saaminen tuntuu olevan maineikkaillekin panimoille hankala juttu. Toisekseen tyylin perusverrokki on myös sen paras esimerkki ja yksi lempioluitani, joten rima on vähän helvetin korkealla. Fuller's on se standardi mihin verrataan, enkä ole sen veroista vielä saanut. Alesmith kävi lähellä.
Lohjalla on viritetty peruskonseptia sen verran, että kyseessä on kotimaahan sopivasti ruis-ESB. Iso lisäpiste nimen Monty Python viittauksesta.
Hiilihapot ovat aika vähissä, mikä ei bitterissä toki niin haittaakaan. Vaahdonmuodostukseen siitä kuitenkin olisi apua, nyt sitä ei muodostu hieman samean kuparisen oluen päälle juuri lainkaan.
Ensimmäinen nuuhkaisu meinaa lannistaa. Tuoksu pölähtää pahasti vihanneksiselle, omenankuoriselle sivuhajulle. Se kuitenkin vaipuu pahimmalta luonteeltaan melkein välittömästi ja alta irtoaa reilua maltaisuutta paikkaamaan. Kotikaljamaista ruista ja ihan suoraan raakaa suklaamaltaan tuoksua, kuin pussista haistelisi. Oluen hivenen lämmetessä jyväinen maltaisuus ottaa tuoksussa vahvan pääroolin ja se pussista haistellun maltaan mukava aromi ikävä kyllä muuttuu vähän epämiellyttäväksi märäksi mäskimäisyydeksi. Lisäksi vihanneksinen virhemaku aaltoilee on ja off, niin ei nyt aivan vakuuta. Sellainen kotiolutmainen meininki. Humalaa ei tuoksussa juurikaan ole, eikä kyllä niin kaipaakaan.
Runkoa hieman puuttuu, mikä on keskiolutvahvuisessa ymmärrettävää. Maku on paljon viljaista kevyen paahtunutta suklaista mallasta, jossa on lupaavasti tasoja. Silti maussakin on sellainen vähän seisoneen märän mäskipussin oloinen tunnelma. Kevyttä toffeisuutta, hedelmääkin vilahtaa. Katkeroa hyvän tasapainon verran, jälkimakuun jää kevyttä yrttisyyttä ja sitä viljaista mallasta.
Turha ohuus, virhetuoksu ja loppua kohti maltaan todella selkeä märkä mäskimäinen meininki häiritsevät kokonaisuudessa sen verran, ettei tätä toiste tule ostettua. Ikävä kyllä. Lupausta olisi. 2/5