 |
| Hämärässä otettu kuva hämää olutta vähän tummemmaksi kuin onkaan. |
Panimo: Sinebrychoff
Maa: Suomi
Tyyli: Pilsner
Alkoholia: 5,6%
Kantavierre: 12,30%
Väri: 8 EBC
Katkeruus: 37 IBU
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Moitteeton saksalaistyylin pils.
Olin syksyllä karsintatuomaroimassa Koffin Olutmestari-kilpailua. Siinähän baariosaajat kisaavat lähinnä tarjoilutaidoissa ja asiakaspalvelussa, sekä tuotetietoudessakin. Voittaja saa paitsi tittelin, myös kunnian tehdä haluamansa tapaisen oluen Keravalla seuraavan kesäkauden hanamyyntiin. Kun osanottajilta kyseltiin minkälaista olutta olisi tulossa jos voitto kolahtaa näppeihin, vastauksia oli tietenkin mitä erinäisempiä, mutta yllättävänkin usein toistui "pils".
Pilshän on mitä loistavin juoma kun sen oikein tekee. Pilsner-maltaan herkullisuus, sekä mannermaisten humalalajikkeiden luonteet pääsevät siinä erinomaisesti esille, puhtaasti ja peittymättä mihinkään yltiömäiseen katkerointiin, hyperpaksuun mallaspohjaan tai eksoottisiin hapan- tai muihin hiivaefekteihin. Raikasta juomaolutta.
Kisan voitti Rovaniemeltä Antti Peltonen, jonka voittovalinta olikin juuri saksalaistyylinen pils. Nyt Ehkä hivenen peruspilsiä vahvemmaksi oli reseptiä väännetty ja nimeksi keksitty "Export Pils". Export viitannee Exporteihin eli Dortmundereihin eli saksanmaalla aivan hivenen väkevämpiin oluisiin, jotka ovat vaaleita lagereita, mutteivät yleensä käsittääkseni kuitenkaan pilsin nimellä kulje. "Vahva" siis kuitenkin alle kuuden prosentin, eli ihan janojuomaksi kelpaa. Peltonen mainitsi lanseeraustilaisuudessa syyksi pilsin tekoon ensinnäkin tietenkin sen, että pitää siitä itse, eikä niitä ole niin paljon pohjoisessa päin näkynyt, mutta kommentoi myös, että ehkä tyylissä ollaan tuotantolaitoksen mukavuusalueella. Niinhän se on. Jos Sinebrychoffin kaltaisesta makrolagerille optimoidusta laitoksesta itse saisin haluamaani olutta valutella ulos, niin kyllä mieli vaaleaan lageriin kieltämättä veisi.
Ohjenuorat olivat olleet pirun simppelit. Yhtä mallasta (pilsneriä), yhtä humalaa (Hallertauta) ja yhtä hiivaa (lagerhiivaa). Onnistunut tuotos näistä onkin keitetty. Baijeriin päin kumartava pils. Ensinuuhkaisun kun otti niin Saksa tuli vahvasti mieleen. Siihen tosin auttoi lanseeraustilaisuuden paikaksi valittu Rymy-Eetukin, joka on seesteempinä aikoina näköjään varsin saksalaisen oluttuvan oloinen. Eikä se bilemesta mikä se on iltaisin.
Mainio pils sieltä pullahtikin. Mausteinen Hallertau-humala on voimakkaasti esillä tuoksun puolessa, kuten myös hivenen leipäinen, selkeän jyväinen pilsnermallas. Muistuttaa Baijerista. Samat ainekset tietysti maunkin puolella. Mitään kikkailua ei ole, puhdas lager, erinomaisessa tasapainossa. Rapsakka katkeron puraisu ja raikas, tuntuva jälkimaku. Hyvä pils.
Pils on lähdössä hanoihin tällä viikolla. Maistamamme oli alle kaksi vuorokautta aiemmin astioitu, eli todella tuoretta. Kannattaakin ehkä yrittää bongata olutta vielä kevään mittaan, niin pääsee tuoreelle. Ennustan kyllä, että maistunee kesän mittaan terasseilla niin olutfriikeille kuin perustallaajallekin, tämä kun on vähän sellaista "perusolutta" mutta roimasti parempana.