Eräänä iltana puhelin soi. Tuttu oli mennyt kertomaan kotiolutta tekeville kavereilleen, että tuntee yhden bloggarin. Pari tuntia myöhemmin sain luonnollisesti käsiini kotioluen. Kuulemma kotipanimolla ei ole mitään nimeä, tekijöistä en sen enempää tiedä ja kun kuriirina toiminut ei oikein muuta tiennyt oluestakaan, olivat pohjatiedot aluksi, että "joku olut se on". Pullossa ei ollut etikettejä.
Sittemmin sain pientä tarkennusta. "Vehnä-Pilsner, 5,5 volttia" ja "Tettnanger-humala pääroolissa". Mallaspohja vehnää ja pilsneriä, hiivana Fermentisin SafLager S-23. Kuulostaa hyvältä, ei turhaa kikkailua. Ja kotioloissa tehty lager on toki aina testaamisen arvoista
No ei kun lasiin ja ääntä kohti. Samea, Sameudesta huolimatta varsin kaunis olut. Eritoten vaahtopää on nätti, tasaisen muhkea ja tiivis.
Pippurimausteinen rapsakkuutta lupaileva tuoksu. Vehnä tulee sekaan turhankin leipätaikinaisena, mikä vähän tamppaa raikkainta fiilistä, mutta ei onneksi pahasti.
Erittäin juotava, mutta melko täyteläinen, jos tätä pilsinä arvioi. Viljaista makeutta alkuun ja aivan aavistus hedelmäisyyttä, johon tärähtää nopeasti hyvin rapsakka katkerointi. Oikein kivan rapea painotus. Jälkimaussa pullahtelee sitä samaa mausteisuutta kuin tuoksussa ja sen sekaan vehnäleipää.
Pilsiksi saisi olla kuivemmaksi käynyt ja tuo pieni hedelmä viittaisi, ettei käyminen ole ihan puhtainta. Tosin sitä oli sen verran vähän, että voi laittaa kuvittelun piikkiin. Ja sitä paitsi eihän tämä nyt vehnineen mikään peruspilsner olekaan.
Jos tuo pahin taikinainen olemus lähtisi tuoksusta, olisi aika erinomainen, mutta erittäin hyvä kyllä näinkin. Kyllä tätä mielikseen joisi muutaman lisääkin.