Alko piti tavanomaisen kuukausipruuvinsa viime viikolla. Missasin sen muiden kiireideni vuoksi, mutta tällä viikolla oli luvassa yhdistetty erikoispruuvi ja pressitilaisuus. Siellä Alko julkisti uuden konseptinsa.
Ennen vain Arkadian myymälään kahlitut erikoistuotteet laajentuvat nyt useampiin Alkoihin. Alkon myymäläthän jakautuvat nykyään kolmeen tasoon, joista kaksi parempaa kastia ovat "Huippumyymälät" ja "Erikoismyymälät". Myymälöiden alhaisin taso on kai sitten ihan vain myymälä. Jos et muuten tiennyt, että myymäliä on näissä kolmessa tasossa, en ole yllättynyt. Alko ei nimittäin esim. kerro verkkosivuillaan myymälän yhteydessä sanallakaan onko kyseessä huippu- tai erikoismyymälä (ihan vaan vink vink sinne Alkolle päin). Noh, näiden kahden tason myymälöitä on kuitenkin reilu 70 ympäri maata. Ehkä lähin Alkosi on sellainen, ehkä ei. Muihinkin erikoiserät tulevat olemaan saatavilla tilaamalla.
Joka tapauksessa homma toimii niin, että kuukausittain (jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina) eri teemoilla kootaan pieniä erikoiseriä, jotka ovat saatavilla sitten näistä Alkoista. Erikoiseriin tulee harvinaisuuksia ja erikoisuuksia, mutta myös teemaan sopivia muita tuotteita. Nämä erikoiserät erottaa sitten niille omistetusta hyllystä, jollaisen bongasin olevan rakenteilla ainakin Hakaniemen Alkossa. Eli se on huippualko? Ehkä?
Nämä erikoiserät myös pruuvataan medialle erikseen, saa nähdä miten itse ehdin niihin.
Erikoiserät eivät tietysti kosketa vain olutta. Etenkin tässä ensimmäisessä maaliskuun erikoiserässä oli vahva viinipainotus. Olutta sekä siideriä vähän ja lisäksi viskejä. Teema voi vaihdella alueesta valmistusmenetelmään tai vaikka pullokokoon. Teemoista saa jonkinlaisen kuvan tarkastelemalla maaliskuun teemojen nimiä: Tummat toscanalaiset, luonnolliset alkuviinit, makeiden aatelistoa, klassikot pikkupulloissa, harvinaiset oluttyypit, käsityösiiderit ja monikasvoiset skottiviskit. Neljä ensimmäistä teemaa ovat viinejä. Toivon mukaan painotus ei ole jatkossa ihan näin räikeästi vain viinin puolella ainakaan joka kuukausi.
Harvinaiset oluttyypit teema käsitti vaivaiset neljä olutta, jotka pruuvasin. Harvinainen tarkoitti tässä yhteydessä gruitia ja kahta tavallaan erikoisempaa hapanolutta. Jos gruit ei ole tuttu, niin se tarkoittaa mausteseosta, jollaisella oluet maustettiin keskiajalla ennen humalan yleistymistä.
Jopen Koyt Gruitbier
Kuparin värinen. Toffeinen, rusinainen tuoksu, jossa on syvää monitahoista mausteisuutta. Ruista, banaania, neilikkaa. Vähän kuin maustettua vehnä-doppelbockia nuuhkisi. Terävä olut, vähän alkoholinenkin, mutta ennen kaikkea lakritsinen ja erittäin mausteinen. Neilikkaa ja kanelia eritoten irtosi. Toffeinen mallas tukena mausteille. Aika kiva, jos mausteisesta tykkää.
Hopping Brewsters Thora Gruit Ale
Akaan Hopping on harrastanut näitä gruit-oluita enemmänkin. Thora on hyvin samea, vähän sekamehun näköinen oranssihtava olut. Tiukka hapan siiderimäinen aromi, josta puskee läpi ainakin fenkolista lakritsimaisuutta ja aika tuhdin "funkkinen" hiivan luonne. Hieman jopa viemärinen. Ei mikään kovin kutsuva. Maussa kirpeän hapan, greippinen ja karpaloisen marjainen olemus kohtaa jokseenkin sahtimaisen maltaan. Hyvin omanlaisensa hapanolut, jälkimaku eritoten jää raikkaan greippimehuisena elämään.
Oud Beersel Bersalis Sourblend
Lambic-panimo on tuottanut tällaisen sekoituksen lambicista ja blonde alesta. Lambiciksihan tätä ei saa kutsua. Tunkkainen, jopa vähän vihanneksinen tuoksu. Terävän poreileva suutuntuma ja lopulta aika yksiulotteinen maku. Viljainen mallas tukena yhtaikaa happamalle ja makealle omenaiselle puraisulle. Siinäpä se. Alkon logistiikkasekoilun vuoksi olut oli vähän turhan lämmin, mutta satuin testaamaan tämän Stadin Panimolla jo aiemmin. Viileänä ihan raikas juotava, mutta mitään Beerselin gueuzen syvyyksiä tältä on turha odottaa. Huoneenlämpöisenä kovin tunkkainen.
The Wild Beer Sleeping Lemons Export
Englantilainen The Wild Beer Co. tekee paljon erikoisia maustettuja hapanoluita. Tässä on käytetty marokkolaisia säilöttyjä sitruunoita ja suolaa. Vähän sellaiseen viriteltyyn gose-tyyliin kenties siis. Tämäkin huonelämpimänä vähän tunkkainen happamuudessaan tuoksultaan, mutta voimakas sitruuna nousee taklaamaan sitä äkkiä. Sen seassa nokkosta ja runsasta ruohoisuutta. Vahvuuteensa (6%) nähden kevyt vehnäleipäinen runko, jossa terävä sitruunamehuinen raikas happamuus. Tietty yrttinen humalakin heilahtelee jälkimaussa. Oikein maukas jos sitruunaista hapanolutta kaipailee.