Kävin opiskeluaikoina amerikkalaisen nettitutun kanssa keskustelun voileivästä, joka jäi mieleen. Tämä muuten tapahtui Napsterin chatissä. Napsterin. Eli joskus 2000-2001, ennen Napsterin kuolemaa, WTC:n iskuja ja Ruudin keksimistä*. Noh, sillä ei ole merkitystä kuinka keski-ikäiseksi tässä elämässä on jo ehtinyt, mutta keskustelu meni vapaasti muistellen ja kääntäen palttiarallaa näin:
<barack> BRB PB&J
<minä> Mikä ihmeen PB&J?
<barack> Voileipä??
<minä> Häh?
<barack> PB&J = Peanut Butter & Jelly -sandwich!
<minä> Maapähkinävoita ja hyytelöä voileivässä? Hyi! Sulla on helvetin outo maku!
<barack> Se on ehkä maailman tavallisin leipä!
<minä> Hulluja työ amerikkalaiset.
![]()
Sittemmin olen sivistynyt. Kyseessä tosiaan on ehkä USAn yleisin leipä ja lisäksi "jelly" viittaa yleensä hillomaisempaan juttuun, eikä sellaiseen tytisevään gelatiinijälkkäriin mitä ajattelin kun ensi kerran kuulin asiasta.
Tyypillinen koulueväs ja lasten ruoka, silti aikuistenkin välipalana aika tyypillinen. Paahtoleipäpalojen väliin siis maapähkinävoita ja hilloa. Koska tämä on käytännössä perinneruoka jenkeissä, on tietenkin sen viisisataa koulukuntaa siitä miten kunnon PB&J tehdään ja lisäksi sen viisituhatta variaatiota. Lyhyesti sanoen, ainesten määrä, levitysjärjestys, hillon laji ja pähkinävoin merkki ovat kaikki pelattavissa ja kiisteltävissä joissain piireissä. Yleisin hillo/hyydyke lie viinirypäleistä (grape jelly) tai mansikasta (strawberry jam).
Kaapissa sattui olemaan maapähkinävoita ja hilloa siellä on avovaimon toimesta aina, mansikkaa tällä erää. Hankalampia leipiä odotellessa päätin testata pikaisesti miten tämä klassikko toimii oluen kanssa. Niinpä paahtoleipää kaupasta ja tekemään. Reseptiä ei varmaan tarvinne kertoa..
Nappasin pariksi nappasin witbieriä kuitenkin ihan ajatuksella: vehnäleipä ja vehnäolut, raikkaudesta vastapainetta pähkinävoin rasvalle ja ehkä hillo tykkäisi hedelmäisistä jutuista. Klassikko-wit Hoegaardenia saa onneksi helposti.
Vähän ajattelin tämän menevän huumorin puolelle parituksena, kuitenkin käytännössä lasten lounaseväs kyseessä, mutta helvetti sentään. Tämähän toimi oikeasti hienosti! Ja vieläpä juuri niistä syistä millä valitsin. Raikas poreileva olemus ja kevyt happamuus puhdistaa kitalakeen tarttuvan pähkinävoin hienosti ja jälkimakuun jää mukava yhteispeli oluen kepeästä sitruksesta ja hillon marjaisuudesta.
<barack> BRB PB&J
<minä> Mikä ihmeen PB&J?
<barack> Voileipä??
<minä> Häh?
<barack> PB&J = Peanut Butter & Jelly -sandwich!
<minä> Maapähkinävoita ja hyytelöä voileivässä? Hyi! Sulla on helvetin outo maku!
<barack> Se on ehkä maailman tavallisin leipä!
<minä> Hulluja työ amerikkalaiset.
Sittemmin olen sivistynyt. Kyseessä tosiaan on ehkä USAn yleisin leipä ja lisäksi "jelly" viittaa yleensä hillomaisempaan juttuun, eikä sellaiseen tytisevään gelatiinijälkkäriin mitä ajattelin kun ensi kerran kuulin asiasta.
Tyypillinen koulueväs ja lasten ruoka, silti aikuistenkin välipalana aika tyypillinen. Paahtoleipäpalojen väliin siis maapähkinävoita ja hilloa. Koska tämä on käytännössä perinneruoka jenkeissä, on tietenkin sen viisisataa koulukuntaa siitä miten kunnon PB&J tehdään ja lisäksi sen viisituhatta variaatiota. Lyhyesti sanoen, ainesten määrä, levitysjärjestys, hillon laji ja pähkinävoin merkki ovat kaikki pelattavissa ja kiisteltävissä joissain piireissä. Yleisin hillo/hyydyke lie viinirypäleistä (grape jelly) tai mansikasta (strawberry jam).
Kaapissa sattui olemaan maapähkinävoita ja hilloa siellä on avovaimon toimesta aina, mansikkaa tällä erää. Hankalampia leipiä odotellessa päätin testata pikaisesti miten tämä klassikko toimii oluen kanssa. Niinpä paahtoleipää kaupasta ja tekemään. Reseptiä ei varmaan tarvinne kertoa..
Nappasin pariksi nappasin witbieriä kuitenkin ihan ajatuksella: vehnäleipä ja vehnäolut, raikkaudesta vastapainetta pähkinävoin rasvalle ja ehkä hillo tykkäisi hedelmäisistä jutuista. Klassikko-wit Hoegaardenia saa onneksi helposti.
Vähän ajattelin tämän menevän huumorin puolelle parituksena, kuitenkin käytännössä lasten lounaseväs kyseessä, mutta helvetti sentään. Tämähän toimi oikeasti hienosti! Ja vieläpä juuri niistä syistä millä valitsin. Raikas poreileva olemus ja kevyt happamuus puhdistaa kitalakeen tarttuvan pähkinävoin hienosti ja jälkimakuun jää mukava yhteispeli oluen kepeästä sitruksesta ja hillon marjaisuudesta.
Tuomio:
PB & J + Witbier
![]()
Kyllä!
*Puhun tietenkin Olvin Ruuti-oluesta, joka tuli markkinoille vasta vuotta paria myöhemmin.
Kyllä!